Lahtelaisessa päätöksenteossa on viime vuosina ollut muutama kestoaihe. Veronmaksajat ovat joutuneet myös tottumaan siihen, etteivät heidän valitsemansa päättäjät tahdo saada kipeissä ja vaikeissa asioissa ratkaisuja aikaan. Harjoitusjäähalleja on palloteltu yli kymmenen vuotta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hallihankkeiden ympäriltä myös kaupunginhallitus lähti eilisen kokouksensa jälkeen kuukauden lomalle. Kun asiat tarpeeksi pitkittyvät, niillä on myös taipumus mutkistua. Toivon todella, että eilisen päätöksemme mukaisesti syyskuun alussa on vertailukelpoiset esitykset pöydässä ja me poliittiset päättäjät olemme kykeneviä saattamaan halliasia päätökseen.

Kevätkausi on ollut myös päätöksien aikaa. Koulujen lakkautukset ovat olleet enemmän tai vähemmän esillä kolmatta vuotta. Koulupäätöksissä on sentään edettykin. Vähintään yhtä kauan on puitu pääomajärjestelyjä eli miten kaupunki voisi tulouttaa yhtiöistään enemmän rahaa. Kaupungin taloutta on pyritty tasapainottamaan 1990-luvun puolivälistä saakka eli ensimmäisen strategian laadinnasta lähtien.

Uuden paloaseman perään on haikailtu vuosikymmeniä, samoin taidemuseon. Kilpiäisten palvelutalo on jatkuvasti esillä, samoin Jalkarannan sairaalaan valmistuminen. Viime vuosien kestoaiheena ovat olleet myös hiihtoputki, matkakeskus ja urheilutalo. Näistä kestoaiheista ja monista muista kysymyksistä jatkamme jälleen elokuun 7. päivä.

Laiturin nokkaan silmäiltäväksi olen ajatellut ottaa kesäkuussa valmistuneen puitelakiesityksen. Aion arvioida, mitä lakiesityksen kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkkaan ottaen tarkoittaa Lahden seudun kannalta. Alustava näkemykseni on, ettei tuo esitys ollut aivan sitä mitä odotin, mutta rehellisyyden nimissä ei niin heikkokaan, kuin viime päivät ennen kompromissin syntymistä antoivat ymmärtää. Pakkopykäliä on kovin vähän - riittääkö puitelain ohjaava rooli. Pallo on kunnilla.

Kepeämpänä kesälukemisena olen ajatellut silmäillä joululahjaksi saamaani filosofi Maija-Riitta Ollilan kirjaa `Persoonan valta`. Persoonan vaikutus on aina ollut keskeinen vallankäytön elementti. Teos kertoo vallankäytön kuvioista politiikassa ja talouselämässä – kirjoittajan herkullisilla oivalluksilla vallankäytön kiemuroista.

Demokratiaa ylistetään, mutta samanaikaisesti etsitään vahvoja johtajia. Minkälainen on karismaattisen johtajan muotokuva? Millaisia ominaisuuksia on henkilöllä, joka kykenee johtamaan verkostojen toimintaa? Onko karismalla sukupuolta? Käytämmekö tunteita työkaluina? Siinä on mielenkiintoisia kysymyksiä pohdittavaksi.