Nyt viimeistään on todettava, että syyskausi on, eikä paluuta ole. Sen verran kiihkeä kokousrumba on jo käynnissä. Kaksi kaupunginhallituksen kokousta ja viime maanantaina kaupunginvaltuuston ilta sekä lukuisia puheenjohtajiston ym. tapaamisia sekä neuvotteluja on takana. Näyttämökauden avajaiset, Päijät-Hämeen Liikunnanmegamaakunta –seminaari, Narvan kaupunginhallituksen vierailu Lahdessa, työllisyystoimikunnan kokous, kulttuurilautakunnan kokous, palvelurakenneuudistuksen johtoryhmän kokous jne. jne. on edessäpäin.  <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaalityö tapahtumineen käynnistyy vauhdikkaasti nyt toden teolla. Uusia nimiä ehdokasasetteluista julkistetaan Hämeen vaalipiirissä syksyn mittaan tiuhaan tahtiin. Soidinmenot voivat siis alkaa. Etenkin suuret puolueet näyttävät vahtivan toisiaan tarkkaan, ettei kukaan pääse tanssimaan liiaksi omien koreografioiden mukaan. Maaliskuun eduskuntavaalit tulevat näkymään myös kuntapäätöksenteossa – hyvässä ja pahassa. Tärkeintä olisi tuoda mahdollisimman totuudenmukaista tietoa äänestäjille.

Eilen iltaisen seurakuntaneuvoston kokouksen jälkeen jäin pohtimaan demokratian syvintä olemusta ja päätöksenteon ajoittaista monimutkaisuutta. Erityisesti seurakuntayhtymän tasolla tehtävien, investointibudjetointiin kuuluvien, taidehankintojen "kohtalo" mietityttää. Mikä on "oikea" taho päättämään millainen taulu tai taideteos juuri minun kotikirkkoni tai seurakuntakotini seinälle hankitaan. Moni haluaa sanoa sanansa ja ilmaista kantansa – oli sitten taiteen tuntija tai ei. Siihen meillä kaikilla on oikeuskin. Julkisesti esillä oleva teos herättää aina vahvoja tunteita ja mielikuvia.

Itse olen valmis antamaan vahvan jalan sijan taidetoimikunnille ja kiinteistötoimelle julkisissa taidehankinnoissa. Seurakuntaneuvosto ja yhteinen kirkkoneuvostokaan ei välttämättä koostu riittävästi taiteen asiantuntijoista. Jokaisella on oikeus valita oman olohuoneensa taidesuuntaukset. Mutta silloin, kun on kyse julkisesta esim. seurakunnallisesta tilasta, tarvitaan vahvaa asiantuntemusta. Muutoin voi vaarana olla ettei ratkaisuihin päästä lainkaan ja seinät jäävät steriilin valkoisiksi. Vaihtoehtoisesti voidaan tilata taiteilijalta niin tarkoin määritelty teos, jolloin on syytä kysyä: miten taiteilija voi siinä tilanteessa toteuttaa luovuuttaan.

Koulut alkoivat. Perheessäni ei ole enää pikkuväkeä eikä peruskouluikäisiä. Joten reppujen ostot vaatehankintoineen ovat taaksejäänyttä elämää. Mutta mielenkiintoisia vaiheita elämme puolisoni kanssa nytkin. Vanhin lapsemme valmistautuu tammikuiseen armeijaan lähtöön. Nuorimmainen aloitti autokoulun, ja aikoo suorittaa samalla myös moottoripyörätutkinnon. Viimeinen vuosi lukiossa on vielä nuorella naisella pakerrettavana. Monenlaista suoraa ja mutkaa sisältyy tämän päivän nuorten aikuisten elämään. Nuoria ajatellessa tulee mieleen yksi Tommy Tabermanin runoista: Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata.

Keskustan Marja Kedolle haluan antaa vielä kerran julkiset kiitokset mukavista kuusikymppisjuhlien kunniaksi järjestetyistä iltamista Pesäkalliolla. Tämä oli tänä syksynä tällainen tapa aloittaa syyskausi yhteistyökumppaneiden kanssa. Oli oikein virkistävää vaihtelua. Kiitos!