Paikallinen maakuntalehti julkisti tänään mielenkiintoisen kyselyn: Mikä on sinun mielestäsi Lahden hienoin patsas? Entä mikä veistos on kaupungin rumin? Lahtea on useissa yhteyksissä kutsuttu patsaiden kaupungiksi. Kaupungin omistuksessa on nelisenkymmentä ulkoveistosta, jos Lanu-puiston 12 teosta lasketaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Patsaiden lisäksi Lahdessa on lukuisia seinäreliefejä ja muistomerkkejä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruminta en pysty nimeämään, mutta mieluisin muisto liittyy ehdottomasti Aino-patsaaseen. Kansallisromantiikkaa edustava ja nuoren naisen traagista tuskaa kuvaava Aino-suihkukaivo on Emil Wikströmin ja sijaitsee Historiallisen museon puistossa. Alun perin, ennen kaupungin hankintaa 1949, patsas on sijainnut yksityistalon pihassa Helsingin Eirassa.

Muistoni suihkulähteeseen liittyvät ensimmäisiin kouluvuosiini. Nykyinen Historiallinen museo oli minun lapsuudessani koulu, jossa aloitin opintieni kuusivuotiaana. Ensimmäisen kouluvuoden ehdoton suosikki oli puisto suihkulähteineen, jossa leikkiminen kouluaikoina oli kielletty. En kuulunut niihin kuuliaisiin lapsiin, jotka tottelivat ohjeita. Olin lumoutunut suihkulähteestä, joka vei kaiken huomioni aurinkoisina päiväni.

Olin siis yksi niistä pienistä koululaisista, joita opettaja sai aina hätyytellä puistosta koulun pihalle. Seisoinpa muutaman kerran rangaistukseksi myös koulun ulkoseinällä riippuvan kellonkin alla – esimerkkinä muille oppilaille tottelemattomuudesta.

Väinämöiselle naitettu epätoivoinen Kalevalan Aino suistumassa kivipaadelta, neljä alastonta veden valtakunnan asukkia - pronssinen Aino.