Tämän kysymyksen olen kohdannut vaalikampanjan aikana muutaman kerran. Palataanpa siis hetkeksi juurille - lyhyesti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kristillisdemokratiaa vastaan on kautta aikojen suunnattu kritiikkiä. Eräs kritiikin suunta on teologinen. Sanasta "kristillinen" on tehty synonyymi sanan "evankelioiva" kanssa. Kristinuskon sanoma on evankelioiva, ts. sen tehtävänä on julistaa pelastusta Kristuksessa ja siihen liittyy eettinen vaatimus lähimmäisenrakkaudesta.

Puolue puolueena ei voi olla sidottu mihinkään tunnustukseen.

Kristilliset arvot tarvittiin takaamaan loukkaamaton ihmisarvo ja lähimmäisistä huolehtiminen. Kristillisdemokraattinen liike ei ottanut itselleen kirkon tehtävää, eli evankeliumin levittäminen ja julistustyö jätettiin kirkon tehtäväksi. Kristillinen puolue ei tee työtä hengellisten asioiden kanssa, se ei ojentaudu evankelioimiseen vaan lähtee Jumalan rakkaudesta ja hänen luomistyöstään. Kristillisdemokraattiset puolueet ovat siis kristillisiä puolueita, mutta ne eivät ole tunnustuksellisia puolueita.

Maailmansotien jälkeen Euroopassa syntyi kristillisdemokraattinen aate. Haluttiin lähtökohtaisesti varmistaa, etteivät viime sotien kauheudet enää toistu. Demokratia on päätöksentekojärjestelmä, jossa vaikea saada aikaan päätöksiä, jotka ovat vastoin yleistä oikeustajua. Kristillisdemokratian syntyaikoina ymmärrettiin, ettei demokratia pelkästään riitä takaamaan mielekästä yhteiskunnan kehitystä.

Olihan esim. Hitler päässyt valtaan demokraattisin keinoin. Lisäksi oli nähtävissä, että natsismi ja sosialismi, jotka olivat luopuneet Jumalasta ja kristillisistä arvoista, johtivat kriisiin sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Ihmisarvo hukkui järjestelmän jyrätessä. Kristilliseen ajatteluun kuuluu kohdata jokainen ihminen Jumalan luomana, arvokkaana yksilönä.

Filosofi-teologi Reinhold Niebuhr on todennut ihmisolennon kaksinapaisuudesta: kykymme hyvään tekee demokratian mahdolliseksi ja taipumuksemme pahaan tekee sen välttämättömäksi. Vieläkään ei ole parempaa vaihtoehtoa kuin demokratia, ja siksi edellä mainituin perustein uskon , että kristillisdemokratiaa tarvitaan.