Aivan ihanaa. Joulu tuli ja meni jälleen - rauha jäi. Aatto ja joulunpyhät oman perheen kesken on parasta mitä tiedän. Leppoisaa yhdessäoloa – ei kellään kiirettä minnekään. Joulun hyvän tahdon sanoman äärellä muistaa, ettei elämässä mikään ole itsestään selvää. On syytä olla kiitollinen. Meillä Suomessa on rauha maassa. Näin ei ole kaikkialla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Syntymäpäivälahjaksi saamani kirjasarja on vienyt minut joulun ja uuden vuoden välipäivien aikana vuosisatojen taakse – ensimmäisestä vuosisadasta 1900–luvulle. Kaari Utrion kirjoittama FAMILIA, Eurooppalaisen perheen historia, on aivan upea kuusiosainen populaariteos. On helppo kuvitella, että inhimillisen elämän perustana pitämämme asiat ovat muuttumattomia ja ikuisia. Eurooppalaisen perheen monimuotoinen historia on todella mukaansa tempaava. Kahdensadan vuosituhannen aikana kristillinen perhe on kokenut samalla lailla monia muutoksia kuin koko Eurooppa.

Familia sisältää satoja tarinoita. Miten paljon perhe onkaan muuttunut. Se on aina noudattanut yhteiskunnallisia muutoksia ja sopeutunut sen tarpeisiin. Kun katsoo tarkkaan taaksepäin, herää kysymys, kuinka paljon loppujen lopuksi voimme vaikuttaa muutoksiin ja kuinka paljon joudumme tyytymään tarkkailijan rooliin seuraten mihin suuntaan muutos viekään.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Perhe kansojen meressä kertoo eurooppalaisen perheen synnystä, kertomusta siitä, miten antiikin monimuotoinen talous muuttui hitaasti maaseudun talonpoikaiseksi tuotantoyksiköksi. Toinen osa Ruusutarha kertoo kirkon kasvavasta ohjausvallasta ihmisen arkielämässä.

Kolmasosa Usko ja perinteet kertoo ajasta, jolloin Eurooppaa koettelivat monet kriisit. Ilmasto kylmeni, kadot veivät leivän, sodat ja kulkutaudit riehuivat, henkinen mullistus järkytti yhteiskunnan perusteita. Yksi usko ja kirkko hajosi moneksi. sukujen valta muuttui kuninkaan ja virkamieskoneiston vallaksi. Ihmiset turvasivat lähipiiriin ja omaan perheeseen.

Neljäs osa Päin uutta päivää vie lukijan muutosten keskelle, jossa eurooppalainen ihminen ryhtyy kapinaan niitä olosuhteita vastaan, joita hänen omat vanhempansa pitivät Jumalan väistämättöminä rangaistuksina ihmiskunnan synneistä. Kohtaloon alistuva filosofia ei enää tyydyttänyt 1700-luvun ihmistä. Ydinperheen syntyyn vaikuttivat monet tekijät, mutta kirjan mukaan merkittävin niistä oli perheenjäsenten välinen voimakas tunneside. 1700-luvun lopulla ihminen eli kuin pyörremyrskyn silmässä; Ranskan suuri vallankumous vapausaatteineen, uuden aikakauden koneiden jyske korvissa, tiedontulva huuhtoi yli.

Viides osa Lapsen vuosisata kuvaa Euroopan kukoistuksen aikaa 1800-luvulla, jolloin eurooppalaisia oli enemmän kuin koskaan, he olivat terveempiä ja rikkaampia kuin koskaan. Uusi uljas keskiluokka kasvoi. Syntyperä ei enää määrännyt ihmisen elämän kulkua. Tilalle tuli raha. Olennainen osa eurooppalaisuutta oli kiinteä ydinperhe, jonka sisällä vallitsi rakkaus.

Viimeinen osa Ydinperheen aikaan kertoo ”viime vuosisadasta” - 1900-luvusta, joka oli monella tavalla käsittämättömien vastakohtaisuuksien aikaa. Euroopasta alkoi kaksi kauheinta sotaa, jotka ihmiskunta on koskaan kokenut. Kaiken kaaoksen läpi Eurooppa säilyi kuitenkin demokratia. Sen voitto näytti selvälle vuosisadan lopulla. Kansanmurhien ja ydinpommien varjossa eletty maailmanlopun aika toi kuitenkin Eurooppaan ennennäkemättömän taloudellisen kukoistuksen.

Millaiset mahtavatkaan olla 2000-lukua kuvaavat teokset aikanaan. Innoittavista lukuhetkistä oli tänään irrottauduttava pienen ripauksen verran. Arki ja työelämä kutsuivat. Kävin työhuoneellani tarkistamassa postit ja nauttimassa kahvikupposen alakerran Marikan kanssa. Varsinainen työhön paluu saa odottaa maanantaihin 2.1.2007. Kaupunkireissulla sain myös hoidettua puolisoni syntymäpäivälahjan hankinnan. Uskon hänen pitävän käytännöllisestä ja mukavasta lahjastani. En tosin rohkene paljastaa lahjaa – saattaisi yllätys paljastua, jos hän sattuisi poikkeamaan nettipäiväkirjani sivuilla.