Maija P. piirsi Kotimaa-lehdessä kuvaa ajatuksesta: ”Adventti on mahdollisuus umpeen kasvaneiden polkujen avaamiseen”.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuinka löytäisin tien, kuulee usein kysyttävän. Raamatusta nousee esiin kaksi henkilöä, jotka molemmat näyttävät omalla tavallaan tietä jouluun. Kaikkien paastojen äiti, Johannes Kastaja, mies askeesin huipulta. Oli paasto pieni tai suuri, niin Johanneksessa on esikuvaa riittämiin. Hän laittaa syrjään lähes kaiken, ei syö ei juokaan. Tekee tilaa itseään suuremmalle. Pysähtyy odottamaan ja karulla tavalla houkuttelee muitakin mukaan. Valmistautuminen ei ole tekemistä vaan tekemättömyyttä, ei puhumista vaan puhumattomuutta. Johannes opettaa unohtamaan hetkeksi itsensä, että voisi nähdä ja kuulla paremmin häntä, joka tulee itseä varten.

Esillä on myös toinen henkilö, Jeesus, mies armon ja rakkauden valtakunnasta. Hän ei paastoa eikä pukeudu kamelinkarvoihin. Ruoka ja juoma maistuvat samalla tavalla kuin suurelle massalle. Mutta poikkeaa hän enemmistöstä. Pyhä Jeesus istuu niiden seurassa, jotka istuvat jouluaaton kapakoissa, puoli juovuksissa, perheensä unohtaneina. Hän asettautuu ystäväksi niille, joita maailma nimittää juopoiksi, pettäjiksi, ongelmanuoriksi, oudoiksi - Herra yksin tietää miten paljon niitä nimiä onkaan. Jeesus tuo Jumalan valtakunnan sinne, missä elämä on heikoissa kantimissa, missä suru ja ahdistus, kipu ja tarkoituksettomuus asuttavat ihmisten sydämiä.

Kaksi erilaista tietä ja kumpikin niin vaikeita kulkea. Hankalaa on yhtä hyvin johannesmainen paastoaminen kuin jeesusmainen rakastaminen ja armollisuus. Ei ole helppo Johanneksen tie, ja vielä sitäkin vaikeampi on Jeesuksen tie. Näitä teitä ehkä kuitenkin kannattaa yrittää kulkea. Yrittää löytää ensin Johanneksen tie. Tie, jolla kuljetaan pysähdellen, kuunnellen, hiljentyen. Johanneksen tietä seuraa sitten Jeesuksen tie. Tällä Jeesuksen valmistamalla kulkureitillä otetaan vastaan anteeksiantamus, armoa ja rakkautta. Parhaimmillaan ei oteta vain vastaan vaan jaetaan niitä itsekin. Tullaan tien tekijöiksi.