Kesäloma jatkuu vielä reilun viikon – ihanaa. Tosin kyllä arkikin on jo kohta tervetullut, upean kesän jälkeen. Matkustamiset ovat tänä kesänä jääneet minimiin, aivan tositarkoituksella. Ei ole tehnyt mieli kovin paljon reissata, koska on ollut näin upea sää koko kesän. Kiireettömyys ja oman pihan rauha ovat olleet kesän parasta antia. Politiikasta en ole malttanut täysin olla erossa, siitä viestintävälineet ovat pitäneet hyvää huolta. Nyt julkistettu budjettiesitys odottaa nyt syksyn käsittelyään. Siitä tulee mitä toden näköisemmin hyvin mielenkiintoinen. Viime vuonna hallituksen budjettiriihi oli varsinainen farssi. Antaakohan Keskusta jälleen kerran Demareiden sanella. Se jää nähtäväksi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kyllä budjettiesityksessä hyvääkin löytyy: työmatkakulujen verovähennyksen korottaminen, vankeinhoidon kohentaminen ja hallitus suostuu vihdoin maksamaan kuntien pakkolainat takaisin seuraavan budjettikauden aikana. Kiinnostavia ovat myös muutostuet, kuntaliitoksiin ja työllisyyteen suunnattava rahoitus. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei sen sijaan ehdoteta alennettavaksi, vaikka se oli päähallituspuolue Keskustan keskeinen vaalitavoite. Alkoholiveroa olisi myös nyt viimeistään pitänyt korottaa, jos olisi ollut tahtoa pyrkimykseen hillitä kulutusta ja viinahaittoja. Maaseuturahapäätöksen lykkääminen budjettiriiheen kyllä kummastuttaa. Herää myös kysymys: ohjataanko Heinäluoman esityksessä maaseuturahoja työväestölle, ja lasku kaadetaan viljelijöiden niskaan? Ei ihme, että MTK on näreissään ja SAK lienee tyytyväinen.

Lähi-idän tilannetta tulee seurattua tiiviisti ja se huolestuttaa. Yleisellä tasolla sanotaan, että sota on epäonnistuneen politiikan jatkumoa. Jollei pystytä keskustelemaan ja sopimaan asioista molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, otetaan avuksi aseet ja katsotaan kumman ruuti on kuivempaa. En ole Lähi-idän asiantuntija, joten on kovin vaikea arvioida, mistä kaikesta nykyisessä kriisissä on lopulta kyse. Paljon ajatuksia ja vielä enemmän kysymyksiä kyllä herää.

Olisiko sota voitu välttää, jos Iran ja Syyria eivät olisi aseistaneet terroristijärjestö Hez-b-Allahia, Allahin puoluetta, siis lehdistön Hizbollahia ja luoneet sille edellytykset toimia? Olisiko sota voitu välttää, jos Hamas olisi pysynyt nahoissaan ja jäänyt iloitsemaan Gazan kaistan omistusoikeudestaan? Olisiko sota voitu välttää, jos Iranin ajatollien uskonnollinen pakkomielle ei olisi suuntautunut hankkimaan itselleen ydinasetta ja ilmoittamaan, että Israel tulisi pyyhkiä pois maailman kartalta?

Sota on aina sotaa, sekä Libanon että Israel on vedetty mukaan siihen ja viattomatkin joutuvat kärsimään, kummallakin puolella. Israel joutuu pakon edessä toimimaan siten, että ainakaan lähivuosina ei Hizbollah tule olemaan sille uhka maan lähirajojen tuntumasta. Etelä-Libanonin puhdistaminen ei kuitenkaan poista itse ongelman ydintä, islamilaista tavoitetta tuhota Israel ja perustaa sinne jonkinlainen muhamettilainen yhdyskunta. Nyt tarvitaan kaikki humanitaarinen apu ja poliittisen diplomatian keinot.

Minun on syytä nyt lähteä pyöräilemään ja kuluttamaan ylimääräisiä kaloreita kehosta. On tullut herkuteltua kohtuuttomankin paljon. Viikon aikana on ollut jälleen monet kakkukahvikekkerit: juhlimme perheemme naisten nimipäiviä ja puolisoni kanssa 20-vuotishääpäiväämme.