<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Enpä viime kesänä tiennyt mitä tuleman pitää, kun mietin vaihtoehtoja juhlistaa 50-vuotissyntymäpäivääni. Työn ja juhlan yhteensovittaminen tuntui lähes mahdottomalle haasteelle. Hyvin varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, ettei yhden juhlapäivän vastaanottotilaisuus ollut paras mahdollinen tapa järjestää useita tahoja palvelevaksi. Karkaaminen viikoksi matkoille ei myöskään ollut vaihtoehto, koska kakkukahvit olisivat olleet joka tapauksessa edessä. Niinpä päätökseni juhlia koko viikko, yhdistäen arki ja juhla, oli oikein onnistunut vaihtoehto.

Syntymäpäivätervehdykset alkoivat pe 10.11. puoluehallituksen onnitteluilla ja päättyivät eilen la 18.11. vaalikampanjatilaisuuteen Orimattilassa. Työn ja arjen keskellä saamistani muistamisista ja lahjoista olen äärimmäisen kiitollinen. Onnellisuuden lisäksi näin valtava määrä huomionosoituksia pistää todella nöyrälle paikalle.

Juhlaviikko oli upeaa päättää sanoin, runoin ja sävelin. Muusikko Kari Halmeen laulamana Leila-valssin uusi sovitus soi vieläkin sielussani. Keskellä vaalisuunnitelmien ryöppyjen, ajatusten melskeessä, syntyi myös Hämeenlinnalaisen Jukka Borgin laatima onnitteluruno:

                             "Löysi Lönnroth karjalasta kanteleen,

                             minä, Lahdesta <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Leena Mantereen.

                             On siinä jämäkkä, järkevä kaikin puolin,

                             sanat, kuin jousen nuoli.

                             Ei pelätä taida mitään,

                             ja nuo ajatukset Leenan, alkavat itää.

                             Vaan oli paljon mulla kysymyksiä,

                             mut kaikki katos sun hymyys.

                             Siis siitä sulle kiitos."

Siksi vielä kerran – ystävät, tuttavat, yksityiset, yhteisöt – kiitos teille kaikille, te teitte juhlaviikostani ikimuistoisen.