Sosiaali- ja terveysyhtymän edeltäjä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri otti vuonna 2005 käyttöön korotetun hoitomaksun, jota kunnilta peritään niistä keskussairaalassa jatkohoitoa odottavista potilaista, joille kunta ei ole onnistunut järjestämään hoitopaikkaa säädetyssä ajassa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sakkokäytäntö koski aluksi nimenomaan Lahtea, jonka jatkohoito-ongelma haittasi pahoin keskussairaalan normaalia toimintaa sekä myös naapurikuntia. Noin 450 euron ylipaikkamaksua perittiin kolmannesta päivästä sen jälkeen kun potilaan hoidon keskussairaalassa katsottiin päättyneen. Keskussairaala laskutti Lahdelta sakkomaksuja noin kuusi miljoonaa euroa vuonna 2005. Maksu aleni sadalla eurolla, kun kaupunki sitoutui rakentamaan palvelutalon, ja viime vuoden alkupuolella Lahti sai jatkohoito-ongelman käytännöllisesti katsoen kokonaan pois päiväjärjestyksestä.

Nyt sakko rokottaa muita terveyspiirin kuntia. Kunnista on viime vuoden syksystä lähtien virrannut keskussairaalaan potilaita, jotka PHKS:n lääkäreiden mukaan eivät sinne kuulu.

Terveyskeskusten vuodeosastojen paikkapulan takia jatkohoidon järjestäminen on kangerrellut pahasti. Lahden hoitopäivät vähenivät viime vuonna kahdeksallatuhannella, samanaikaisesti muiden kuntien hoitopäivät lisääntyivät seitsemällätuhannella. Alkuvuonna hoidon aloitukset ovat lisääntyneet viisi prosenttia viimevuotisesta.

Kehitys näkyy myös talousennusteessa, joka on tehty vuoden ensimmäisen kolmanneksen pohjalta. Arvio osoittaa, että keskussairaala perii tänä vuonna jäsenkunniltaan keskimäärin kuutisen prosenttia viimevuotista enemmän, jos alkuvuoden kehitys jatkuu. Kuntakohtaiset erot ovat suuria. Ennusteen mukaan esimerkiksi Hollolan erikoissairaanhoidon menot näyttäisivät kasvavan 18, Nastolan 12,5 ja Orimattilan 10,5 prosenttia. Kasvu olisi hurjin Artjärvellä: 78 prosenttia. Lahden menot näyttäisivät säilyvän viimevuotisella tasolla.

Oman kaupungin näkökulmasta kehitys on hyvä ja oikean suuntainen ja siihen voi olla tyytyväinen, mutta maakunnan kannalta painaa huoli. Onkin merkittävää miten onnistumme tulevina vuosina ratkaisemaan asioita yhä laajempia kokonaisuuksia hahmottaen.