<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tällä viikolla puhuttiin paljon kiitollisuudesta. Puhuttiin ja jaettiin kalkkunan paistokokemuksia. Kiitospäivä oli torstaina. Sen historiahan ulottuu Amerikkaan Euroopassa koettuja vainoja paenneiden uskovien juhlaan, kun he olivat selvinneet ensimmäisestä vuodesta uudessa kotimaassaan ja maa oli antanut ensimmäisen satonsa.

Kiitollisuus on asenne ja hyvä elämäntapa. On se suositeltava sellainen, ihan elinvuosiakin ajatellen. Kiitollisuudella elää pidemmälle. Tyytyväisyys on suuri voitto, sanoi Paavalikin Timotukselle. Paavali oli oppinut tyytyväisyyden. Se on myös meidän valintamme, kiitämmekö siitä, mitä olemme saaneet, vai nurisimmeko asioista, joita emme ole saaneet.

Asennoitumisellamme on vaikutusta itseemme, lähiympäristöömme ja koko maahan. Luen päivittäin maakuntalehdet ja satunnaisesti myös ns. iltapäivälehtiä. Uutiset radiosta ja teeveestä tulee kuunneltua, samoin netistä luettua. Lehdistö ei kyllä tyytyväisyyttä kylvä, ainakaan lööpeistä päätellen.

Kiitospäivä ei ole möhlömpi ajatus. Tietysti on hyvä olla kiitollinen joka päivä, mutta jos ei tule oltua, niin ainakin kerran vuodessa. Itse olen kiitollinen monesta asiasta. Kärkipäässä ovat aviomieheni ja lapseni. Jokainen ystävä on arvokas.