<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toimeentuloturvaa ja sosiaalipalveluja heikennettiin laman aikana eli juuri silloin kun olisi tarvittu enemmän tukea. Nyt on lama kaukana ja Suomi kilpailee kansainvälisissä kilpailuvertailussa ykkössijasta. Kuitenkin hyvinvoiva kansantalous tuottaa heikosti hyvinvointia kansalaisille. Talouspolitiikka on ollut vauhdikasta, mutta sosiaalipolitiikka kitsasta.

Onkin hämmästyttävää, miksi monien mielestä epätyydyttävä nykymeno ei herätä kansaa, poliitikkoja ja yhteiskuntatieteilijöitä voimakkaampiin mielenilmaisuihin.

Politiikka lupaa kansalaille vauraampaa ja kilpailukykyisempää elämää. Vastineeksi ihmisiltä odotetaan yhä suurempia henkilökohtaisia ja sosiaalisia uhrauksia. Ihmisistä otetaan yhä enemmän irti ja väestöryhmien välisestä eriarvoisuudesta on tullut aiempaa hyväksytympi, Kelan tutkijoiden mukaan jopa tavoiteltava asia.

Tuottamattomista huono-osaisista on tullut tutkijoiden mukaan entistä niukemman tuen ja tiukemman kontrollin kohteita. Hyvinvointivaltion katsotaan aiheuttavan kannustinloukkuja, tehottomuutta ja liikaa kuluja.

Universaali sosiaalipolitiikka näyttää murentuneen ja muuttuneen hiipien köyhyyspolitiikaksi, jossa jaetaan niukkoja köyhyyspaketteja. Köyhyyden vastaista politiikkaa tarvitaan, mutta se ei voi olla vain tarveharkintaista tukea, vaan sen ytimenä on oltava perusturvaetuuksien riittävä taso.

Havaintojen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa syrjäytyneimpien ihmisten on kaikkein vaikein saada sosiaalipalveluja.  Sosiaalityöntekijät ovat saaneet paljon uudenlaisia, hyvää palvelua vaativia keskiluokkaan kuuluvia asiakkaita, joilla on tukenaan juristeja ja muita asiantuntijoita. Samalla köyhemmät asiakkaat jäävät vähemmälle huomiolle.

Vanhasen hallituksen kaudella kansalaisten eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyvät edelleen. Tuoreet tutkimustulokset kertovat, että heikoimmassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajat ja pienimpien eläkkeiden saajat sekä opiskelijat ovat jääneet köyhyys- ja selviytymisloukkuun.

Maan hallituksen budjettiesityksestä maalailtu käsitys pienituloisia suosivana ja sosiaalisesti oikeudenmukaisena vaihtoehtona on pitkälti katteetonta vaalinaluspropagandaa. Suurieleisesti markkinoitu ns. "sosiaalipaketti" tarjoaa vain murusia. Monen eri ryhmän tarpeisiin ripoteltu 80 miljoonan euron panostus, josta lähes puolet maksavat kunnat, ei tarjoa todellista helpotusta pienituloisimpien elämään. Mittaluokat korotuksissa ovat kohtuuttoman pieniä.