”Lehdet putoilevat puista ja ensimmäiset syysmyrskytkin on jo ehditty kokea, mutta Lahden kunnallispolitiikassa lomakausi tuntuu vain jatkuvan. Yhtään kunnon rähinää ei ole saatu aikaiseksi.” - kirjoittaa ESS:n toimittaja tämän aamuisessa lehdessä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Niinpä niin, rähinöitä ei ole kesän jälkeen syntynyt, ehkä niitä ole haluttu synnyttää ja voi myös kysyä: miksi niitä olisi pitänyt järjestää. Lähestymiskulma on niin houkutteleva, että on ihan pakko kommentoida.

”Valtuustoryhmät eivät osoittaneet minkäänlaista draaman tajua.”

Mitä jos valtuustoryhmät ovatkin osoittaneet tyylitajua. Silloin lehden toimittajien on osoitettava ammattitaitoa ja kyettävä kirjoittamaan juttunsa niin mielenkiintoisesti ja taidolla, että se kiinnostaa lukijaa. Rähinöistä ja riidoista on aina helppoa kirjoittaa herkullista luettavaa. Skandaalit myyvät.

”Kaupunginhallitus on tunnontarkasti kokoontunut joka maanantaisiin kokouksiinsa, oli esityslistalla painavia asioita tahi ei. Valtuuston nimeä totteleva Harjukadun puppugeneraattorikin on ehtinyt pitää istuntonsa jo kahdesti.”

On kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä ovat ”puhetyöläiset”. Valtuusto on lähes ainoa paikka, jossa päättäjät voivat käydä poliittista debattia. Asiat toki valmistellaan jo ennen valtuuston kokouksia; virkamies- ja lautakuntatasolla, kaupunginhallituksessa sekä poliittisissa ryhmissä.

”Aikakirjoihin on jäänyt kuitenkin lähinnä puhetta.”

Tässä olen täysin samaa miltä. On lähes hävettävää, jollei kolmella tunnilla selvitä kohtuullisesta asialistasta. Ja kieltämättä, näin käy turhan usein. Samaa asiaa jauhetaan moneen kertaan, monin eri sanakääntein liki 59 kertaa ja kaiken huipennukseksi alkaa uusi kierros repliikkeineen. Ja mitä siitä seuraa – yleensä ei mitään uutta. Asiat jäävät ennalleen, mutta omaa ääntä on mukava kuunnella. Toki jotain seurauksia sentään: tuplapalkkiot, halukkaat verbaalivirtuoosit ovat saaneet nimensä näkyviin seuraavan aamun lehteen ja bonuskerääjät ovat kartuttaneet vuoden puhemääräänsä. Jos, tämä on tavoite – hyvä näin.

”Malttakaamme vielä hetki, sillä kirveitä saatetaan jo hioa. Viikon päästä Pipatti julkistaa ensi vuoden budjettiesityksen, mikä perinteisesti on merkinnyt lähtölaukausta koko loppuvuoden kestävälle kilpalaulannalle. Tällä kertaa laulu raikuu kevääseen asti. Siitä pitävät huolen maaliskuun eduskuntavaalit, joissa Lahden valtuustolla on kelpo edustus.”

Olet taitava kynän käyttäjä, <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />toimittaja Jukka Airo. Sait minutkin innostumaan kirjoituksellasi. Mikäli valtuutetut eivät riittävästi anna draaman aineksia lehdelle, toimitus pitää siitä kyllä itse huolen. Niinpä toimittajan, tosin omaan tyylikkääseen tapaansa, täytyy sohaista ja suorastaan houkutella taistoon. Lopuksi hän vielä ikään kuin varmistaakseen itselleen sopivan materiaalin riittävyyden, muistuttaa faktalla, ettei nyt ainakaan vaalien alla ole koskaan ennen puuttunut draaman aineksia.

”Pitäisikö oikein huolestua siitä, että politiikka on kadonnut lahtelaisesta kunnallispolitiikasta?”

Älä toimittaja hyvä ole huolissasi, eihän politiikka mihinkään ole kadonnut. Kyllä sinulle jutun juurta tulee riittämään, vaikka huolesi ymmärränkin. Mutta mitä tapahtuisikaan, jos poliittiset ryhmät tulevaisuudessa omaksuisivatkin uudenlaisia tapoja toimia. Mitä, jos emme suostuisikaan pesemään ihan kaikkea poliittista kirjopyykkiä median välityksellä.

Mutta siinä olet oikeassa, laulu raikuu kevääseen asti ja vielä siitäkin eteenpäin. Toivottavasti lauluihin löytyy hyvät sanoitukset, sillä oikeita asioita kyllä riittää vaalikentille. Ylimääräistä draamaa ei aina tarvita.