Lopetan kirjoittamisen tässä blogissa. 
Päiväkirjamerkintöjäni voi jatkossa seurata www.leenamantere.net kotisivuillani.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2008.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään saamme juhlia maamme itsenäisyyttä jo yhdeksättäkymmenettä kertaa. Perinteisissä juhlamenoissa, joihin tänään kotikaupungissamme saamme osallistua mm. jumalanpalvelukseen Ristinkirkossa, paraatikatselmukseen Lahden torilla ja kunnianosoitukseen sankarihaudoille, syntyy kiitollinen mieli ja harras tunnelma - onneksi maamme on turvallinen ja itsenäinen.

Lahden kaupungintalo

Rauhanaikaisen Suomen viimeisen 60 vuoden aikana kehitystä ja isänmaamme nykyistä tilaa voi katsoa ylpeydellä ja kiitollisuudella, vaikka parannettavaa ja tehtävää edelleen riittää.

Yhdeksänkymmentävuotias Suomi ei vielä ole valmis. Vaikka maallamme ei ole sotilaallista uhkaa, emme voi sulkea silmiämme muilta uhkakuvilta ja tulevaisuuden haasteilta. Jokelan koulun marraskuinen tragedia on pelottava esimerkki siitä, millaisessa todellisuudessa ja millaisten uusien uhkakuvien keskellä tällä hetkellä elämme. Siitä huolimatta, että nykyinen yhteiskunta mahdollistaa meille yhä yksilöllisempiä elämänvalintoja ja -tapoja, tulee meidän huolehtia turvallisen yhteiskuntamme ja yhteisöllisyytemme ylläpidosta, toisten kunnioittamisesta sekä keskinäisestä huolenpidosta ja välittämisestä.

Haluan toivottaa meille kaikille oikein hyvää Itsenäisyytemme Juhlapäivää, rauhaisaa joulun aikaa ja siunausta koittavalle uudelle vuodelle 2008!

”Lahden kaupunginvaltuuston maanantainen talousarviokokous ei tuottanut yllätyksiä - ei hyvässä eikä pahassa.
Jo pitkään on ollut tapana, ettei kaupunginhallituksen budjettiesitys juuri muutu valtuuston käsittelyssä. Ei muuttunut nytkään. Valtuusto ei lisännyt esitykseen tai vähentänyt siitä euroakaan.
Vasemmistoliitto tosin yritti kasvattaa budjetin loppusummaa yhteensä lähes kahden miljoonan euron esityksillään, mutta muiden ryhmien yhteisrintama torjui ne ylivoimaisen enemmistönsä turvin. Samoin kävi vihreiden esitykselle poistaa budjetista kaupungin sinänsä vaatimaton 50000 euron osuus kesällä järjestettävien formulavenekisojen kustannuksista.
Perinteiseen tapaan valtuusto pääsi jättämään budjettiin oman kädenjälkensä erilaisten ponsien muodossa. Ne eivät suoranaisesti velvoita mihinkään, mutta ehkä keventävät joidenkin valtuutettujen omaatuntoa.
Valitettavasti valtuusto piti tälläkin kertaa kiinni myös siitä perinteestään, jonka mukaan budjetin käsittelyyn haaskataan aina vähintään kokonainen työpäivä, useimmiten jopa enemmän.
Nytkin kokous alkoi aamuyhdeksältä ja päättyi vasta iltakuuden jälkeen. Runsaan yhdeksän tunnin aikana käytettiin jälleen kymmeniä puheenvuoroja, josta valitettavan harvat olivat napakoita ja analyyttisiä - sellaisia, joita kanssavaltuutetut todella olisivat keskittyneet kuuntelemaan. Enimmäkseen kuultiin epämääräisiä jorinoita, joiden paikka olisi ollut jossain aivan muualla kuin budjettivaltuustossa.
Ei voi kuin ihmetellä, miten lahtelaisilla valtuutetuilla riittää vuosi toisensa jälkeen kärsivällisyyttä moiseen ajanhaaskaukseen. Puhumattakaan veronmaksajista, jotka puhemyllyn pyörittämisen kustantavat.” ESS 28.11.2007<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En voi muuta kuin ihmetellä toimittajan kirjoitusta tämän päivän lehdessä. Jos valtuustossa käytetyt puheet olivat toimittajan mielestä turhaa jorinaa, niin hänen oma kirjoituksensa näyttäytyy minun silmissäni ainakin asioihin perehtymättömälle, tarkoitushakuiselle ilkeilylle - jos ei suorastaan loukkaavalle. Itse haluan kiittää erityisesti valtuustoryhmien puheenjohtajia. Oli ilo kuunnella hyvin valmisteluja ja poliittisesti eritavoin painotettuja puheenvuoroja.

Miten ihmeessä voisi edes kuvitella, että vuoden kestäneen talousarvioprosessin jälkeen valtuuston käsittelyssä tulisi enää kovin suuria muutoksia budjettiin. Jos näin olisi, voisi oikeutetusti moittia poliittista päätöksentekoa tuulen lennättämäksi. Toki myönnän, että onhan se mahdollista, että voi tulla loppumetreillä niin ratkaisevia uusia tietoja, että ne vaikuttavat talousarvioon. Mutta tuokin on aika kyllä kaukaa haettua.

Talousarvioprosessi on pitkä. Keväällä valtuusto antaa strategiantarkistuksen keinoin kaupunginhallitukselle ja valmisteleville virkamiehille linjaukset talouskehystä varten, jonka hallitus sitten keväällä vahvistaa. Virkamiesten valmistelun jälkeen valtuusto pohtii talousarvion painopisteitä ja linjauksia kahden päivän mittaisessa seminaarissaan.

Näiden tuloksena syntynyttä, kaupunginjohtajan esittelystä, kaupunginhallitus ruotii talousarviota perin pohjin usean päivän ajan ennen valtuuston kokousta. Ihmettelen joskus miksi lehden edustajat eivät enemmälti ole kiinnostuneita talousarvion eri käsittelyvaiheista. Heillähän on avoin kutsu olla mukana esim. kaikissa seminaareissamme.

On myös hyvä muistaa, että valtuusto käsittelee talousarviota kuntalain mukaan kaupunginhallituksen valmistelun ja esityksen perusteella. Ja koko tämän liki vuoden mittaisen prosessin ajan on jokaisella valtuutetulla mahdollisuus vaikuttaa oman asemansa ja oman viiteryhmänsä kautta lopputulokseen. Eihän siis valmisteluketjun viimeinen lenkki eli valtuuston kokous ole se ainoa h-hetki, jolloin muutoksia odotetaan. Mahdollista siis, mutta ei kovin todennäköistä.

Lisäksi, talousarvio on mielestäni yksi tärkeimmistä valtuuston asioista. Miksi ihmeessä toimittajan mukaan siihen menee liikaa aikaa. Hän mainitsi veronmaksajien puhemyllyn kestäneen reilut yhdeksän tuntia! Kyllä, mutta hän unohti mainita, että tuo maaginen yhdeksän tuntia koostui myös yli kahden tunnin ruoka/kahvi ym. tauoista. Lisäksi on huomioitava, että noin viiden tunnin kokouksen aikana käsiteltiin myös muita kokoukseen tuotuja asioita.

Olen toimittajan kanssa täysin eri linjoilla. Yhteisten asioiden hoito, jota myös kuntapolitiikaksi kutsutaan, ei ole ajanhaaskausta. Se on tärkeää luottamustyötä, joka tulee tulla hyvin hoidetuksi. Joskus se vie enemmän joskus vähemmän aikaa, mutta kuntalaisten asiat ovat sen arvoisia. Eikä tuo luottamustehtävä kokouksissa istumalla tule hoidetuksi. Luottamustehtävien hoitamisessa kuluu vähintään toinen mokoma aikaa epävirallisissa tapaamisissa, tilaisuuksissa ja neuvotteluissa. Eikä niissä veronmaksajien (lue veronmaksajaksi myös luottamushenkilöt) varat juokse.

Lopuksi toimittajalle tiedoksi, jos satut blogiani lukemaan: ponsi ei ole täysin ponneton vaikkei sillä ”lainvoimaa” olekaan, eikä sitä esitetä hyväksyttäväksi kenenkään valtuutetun omantunnon keventämiseksi, kuten mainitsit. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä vaikuttimista tuollainen ajatus yleensä nousee – ja vielä ihan maakuntalehden pääsivulle asti.

Omistatko tavaraa, jota et tarvitse?
Nyt kannattaa tutustua uuteen vaihtoehtoon. Voit päästä eroon tarpeettomista tavaroistasi hyödyntämällä Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n tarjoamaa uutta foorumia, Kierrätyskaistaa. Kuka tahansa internetyhteyden ja sähköpostin omaava henkilö voi julkaista Kierrätyskaistalla omia myynti- tai ostoilmoituksiaan.

Kierrätyskaista on sähköinen kanava, jossa voi myydä, ostaa tai lahjoittaa tarpeettomiksi käyneitä tavaroita. Ilmoituksen oheen voi liittää myös kuvan.

Kun tavara on vaihtanut omistajaa, voi ilmoituksen käydä itse poistamassa. Ilmoitus säilyy kierrätyskaistalla korkeintaan 30 päivää.

Jäteneuvonta saa vuosittain runsaasti puheluja koskien tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden jälkisijoittelusta. Usein tavaroita halutaan myös antaa maksutta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaupunginhallitus työskenteli eilen kolmatta pitkää päivää ensi vuoden talousarvion kimpussa. Keskittyminen herpaantui STT:n uutisten ensimmäisestä viestistä lähtien: Tuusulan Jokelan koulussa on ammuttu. Talousarviokirja kahlattiin sovitusti loppuun, vaikka ajatukset harhailivat tapahtuman seuraamisessa tiiviisti. Vaikka tiedot kuolonuhrien määrästä ja tilanteen kulusta vaihtelivat, kävi alusta lähtien selväksi tapahtuman vakavuus.

Puhetta ja pohdintaa, surua ja kauhua oli päivä täynnä. Miksi -kysymyksiä, joihin koskaan ei löydy vastauksia. Illan päätteeksi pohdimme vielä kauppareissulla tavaratalon myyjän kanssa päivän tapahtumia. Suru ylitti ymmärryksen. Kuten kaupan työntekijä minulle totesi: " Ei tällaista toivoisi kenellekään, ei koskaan. Kunpa osaisimme elää paremmin – toinen toistamme kuunnellen ja rakastaen" – siinäpä se.

Tämänlaisten tapahtumien äärellä ei ihmisjärki riitä. Voi vain nöyrästi toimia seurakunnan nettisivujen ohjeen mukaisesti: "Jumala, me olemme sanattomia. Me olemme järkyttyneitä. Teemme sen, mitä järkytetyt ihmiset ovat aina tehneet, saavat tehdä: me käännymme Sinun puoleesi, Jumala. Me rukoilemme."